Siirry lukemaan Lillyn vanilijaista Helsinki Elämää tähän blogiin ->
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Take me out tonight I'm bored and lonely. Help me out, I’m on my own.
Aloitetaanpas tämä seuraavan sadan postauksen esikoinen erittäin positiivisesti(tiedän, on aika utopistista tekstiä multa).
Okei ihan ekana hieno uutinen! Nimittäis mä sain töitä. KYLLÄ! Ja en edes mitään paska duunia paska palkalla. Alotin siis työt firmassa nimeltä Mirame XXL, joka on erikoistunu ripsipidennysten tekemiseen. Tätäkään ei olis tapahtunut ilman rakasta Marsoa, joka laittoi mulle linkin kyseisestä työpaikkailmotuksesta. Laitoin sinne siis itsekehuja täynnä olevan sähköpostin ja viis minuuttia sen jälkeen kun painoin että "lähetä" tuli puhelu ja kysymys kuului että: "Voitko tulla tänne tunnin sisään työhaastattelun?". Menin ja tuntia myöhemmin sain työpaikan. Aivan mahtava tuuri kerrankin. Ne on siellä kuulemma todella onnellisia, että saivat mut sinne töihin. Kehuja vaan satelee. Viikko nyt sitten ollut jo töitä ja oon jo ihan hyvin sopeutunu porukkaan. Tarvis ehkä vaan vähän opiskella tota espanjaa...
Se, että sain työpaikan on mulle niin iso juttu, että oon koittanu olla murehtimatta muita asioita. Mä rakastan mun työtä. Saatan ehkä olla vähän työnarkomaani, mutta se on niin täydellinen tapa saada ajatukset pois kaikesta muusta. Yksi asiakas mietiskeli, että mahtaako olla rankkaa istua 10 tuntia päivästä tekemässä ripsienpidennyksiä ja mun vastaus oli, että ei suinkaan! Mun mielestä se on erittäin rentouttavaa, kun voi vaan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Se on vähän niinkun meditointia. Asiakas sanoi siihen, että ymmärtää mistä mä puhun, koska itse meditoi tekemällä origameja.
Mulla on varsin arkisia tapoja paeta todellisuutta. On jotenkin ironista, että pakenen todellisuutta tekemällä töitä...
Okei, kyllä mun ajatukset silti välillä vaan kääntyy siihen kuinka naurettava mun tilanne on tolla tunnepuolella. Ja ei välttämättä kääntyis niin paljoa, jos mun ajatuksia ei ajettais niille raiteille väkisin. Pistää vihaks, kun ite on saanut etäisyyttä niihin paskoihin fiiliksiin, jotka edelleen on olemassa, mutta oon vaan painanu ne jonnekin aivojen perimmäiseen nurkkaan, ja sitten tulee joku ja muistuttaa mua kaikista niistä asioista.
Seuraavalla kerralla palaa luultavasti pinna ihan lopullisesti. Alkaa nyt riittää.
Onneks mulla ei oo enää aikaa kenellekään muulle kun parille kaverille. Kiitos työpaikka, ettet anna mun menettää järkeäni tyhmien miesten takia.
Ja nyt kun mulla on työpaikka ja mun talous on näin ollen turvattu, kävin eilen myös varaamassa tatska-ajan Spicy Tattoosta! Sunnuntaina on siis kidutusaika. Jännittää hirmu paljon. Onneks Kreetta tulee pitämään kädestä ja kuvaamaan mun irvistelyä ja kiroilua. :)
En kerro vielä, että millasta tulee. Lopputuloksen saa sitten nähdä myöhemmin :)
Ps. Mulla on ikävä Bambia.
Okei ihan ekana hieno uutinen! Nimittäis mä sain töitä. KYLLÄ! Ja en edes mitään paska duunia paska palkalla. Alotin siis työt firmassa nimeltä Mirame XXL, joka on erikoistunu ripsipidennysten tekemiseen. Tätäkään ei olis tapahtunut ilman rakasta Marsoa, joka laittoi mulle linkin kyseisestä työpaikkailmotuksesta. Laitoin sinne siis itsekehuja täynnä olevan sähköpostin ja viis minuuttia sen jälkeen kun painoin että "lähetä" tuli puhelu ja kysymys kuului että: "Voitko tulla tänne tunnin sisään työhaastattelun?". Menin ja tuntia myöhemmin sain työpaikan. Aivan mahtava tuuri kerrankin. Ne on siellä kuulemma todella onnellisia, että saivat mut sinne töihin. Kehuja vaan satelee. Viikko nyt sitten ollut jo töitä ja oon jo ihan hyvin sopeutunu porukkaan. Tarvis ehkä vaan vähän opiskella tota espanjaa...
Se, että sain työpaikan on mulle niin iso juttu, että oon koittanu olla murehtimatta muita asioita. Mä rakastan mun työtä. Saatan ehkä olla vähän työnarkomaani, mutta se on niin täydellinen tapa saada ajatukset pois kaikesta muusta. Yksi asiakas mietiskeli, että mahtaako olla rankkaa istua 10 tuntia päivästä tekemässä ripsienpidennyksiä ja mun vastaus oli, että ei suinkaan! Mun mielestä se on erittäin rentouttavaa, kun voi vaan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Se on vähän niinkun meditointia. Asiakas sanoi siihen, että ymmärtää mistä mä puhun, koska itse meditoi tekemällä origameja.
Mulla on varsin arkisia tapoja paeta todellisuutta. On jotenkin ironista, että pakenen todellisuutta tekemällä töitä...
Okei, kyllä mun ajatukset silti välillä vaan kääntyy siihen kuinka naurettava mun tilanne on tolla tunnepuolella. Ja ei välttämättä kääntyis niin paljoa, jos mun ajatuksia ei ajettais niille raiteille väkisin. Pistää vihaks, kun ite on saanut etäisyyttä niihin paskoihin fiiliksiin, jotka edelleen on olemassa, mutta oon vaan painanu ne jonnekin aivojen perimmäiseen nurkkaan, ja sitten tulee joku ja muistuttaa mua kaikista niistä asioista.
Onneks mulla ei oo enää aikaa kenellekään muulle kun parille kaverille. Kiitos työpaikka, ettet anna mun menettää järkeäni tyhmien miesten takia.
Ja nyt kun mulla on työpaikka ja mun talous on näin ollen turvattu, kävin eilen myös varaamassa tatska-ajan Spicy Tattoosta! Sunnuntaina on siis kidutusaika. Jännittää hirmu paljon. Onneks Kreetta tulee pitämään kädestä ja kuvaamaan mun irvistelyä ja kiroilua. :)
En kerro vielä, että millasta tulee. Lopputuloksen saa sitten nähdä myöhemmin :)
Ps. Mulla on ikävä Bambia.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Laid by the beach, caught the last of the sun. Young hearts together, our lives had begun.
Aivan siis ekana, tää on mun postaus nro. 100! Erittäin huikeeta. Haluan siis aloittaa tämän tekstin jotenkin positiivisesti. KESÄKESÄKESÄKESÄKESÄ. noin.
Vihdoin täälläkin on ollut lämmintä! Ollaan istuttu koko viikonloppu rannalla ja uskokaa tai älkää mut mulla on rusketusrajat. En mä siis mitenkään ruskee oo mut mun oikee väri nyt vaan on tosi tosi tosi valkonen.
Enkä ees oo palanu, eli en oo vaaleapunainen pantteri.
Kreetan kaveri on täällä Suomesta käymässä ja on sen takia tullu taas juhlittua vähän turhan paljon. Rahaa menee liikaa. Pitäis saada töitä ja ei ihan hirveesti innostais mennä tekeen mitään promo hommia, kun en usko että siitä kovin paljon oikeesti tienaa.
Ollaan myös syöty melkeen joka päivä ulkona, mikä sekin on vähän hölmöä, mutta minkäs teet ku joka puolella myydään niiiiiiin hyvää ruokaa.
Kuukauden päästä on muutto uuteen kämppään tyttöjen kanssa, kauhee kun aika menee nopeesti! Toisaalta tykkään tästä nykysestä paikasta ihan hirmu paljon, mutta toisaalta, uus paikka on halvempi ja sen voi laittaa kokonaan ihan meidän näköseks. :)
Plus, että asun maailman rasittavimman kadun vieressä! Siinä kadulla kun kävelee niin vois kuvitella olevansa maroccossa tai pakistanissa. Aivan eri maailma. Eli pääsen siitä kadusta eroon!
Muuten on edelleen sydänsuruja tietty. Millon ei nainen niistä kärsisi. Pakko todeta, että mulla ei useinkaan noi mieskuviot tunnu menevän niinkuin kovasti toivois, välillä olis tietty ihan kiva saada sellanen mies, joka ihan aikuisten oikeesti haluis olla mun kanssa.
Välillä iskee hirveä ikävä kotiin, varsinkin krapulapäivinä, mutta sitten tajuaa ettei mulla ole kotia Suomessa, vaan pelkästään täällä. Mikä itseasiassa asettaa mulle hirveesti paineita siitä kuinka kaikki on pakko saada toimimaan täällä, se on pelottavaa.
Välillä kavereita on myös ikävä. On mulla täällä aivan ihania tyyppejä enkä tarkota millään tavalla pahasti niitä kohtaan, kun sanon että kaipaan välillä oman ikästä seuraa. Välillä tulee hirveän vanha olo täällä ja tuntuu, että oon kauhea kalkkis kun en jaksa kreisibailata ja riehua kun duracell pupu. On tullu riehuttua joskus, niin ei enää aina jaksa. Ja usein myös tuntuu, että mut siinä kohtaa ymmärretään vähän väärin ja loukkaan ihmisiä ja suututan ja oon ärsyttävä, enkä haluais että musta ajatellaan niin. Kun on joskus nuorempana katsonut vierestä kuinka ihmiset sekoilee, niin joskus tulee semmosia kausia, kun ei vaan yksinkertasesti pysty ja on pakko mennä kotiin kun ahdistaa. Varsinkin jos on ollut muutenkin huono päivä.
Positiivista on, että mulla on kaverina Barcelonan kaunein tyttö! Siis oikeesti.
Siinä on helvetin hienoa se, että ympärillä pyörii aina paljon miehiä. Huono puoli taas on se, että ne haluaa sen Barcelonan kauneimman tottakai, mä oon siinä vähän sellanen sivuosan esittäjä. No onpahan paljon silmän ruokaa, kuka nyt mitään muuta haluiskaan!
Vihdoin täälläkin on ollut lämmintä! Ollaan istuttu koko viikonloppu rannalla ja uskokaa tai älkää mut mulla on rusketusrajat. En mä siis mitenkään ruskee oo mut mun oikee väri nyt vaan on tosi tosi tosi valkonen.
Enkä ees oo palanu, eli en oo vaaleapunainen pantteri.
Kreetan kaveri on täällä Suomesta käymässä ja on sen takia tullu taas juhlittua vähän turhan paljon. Rahaa menee liikaa. Pitäis saada töitä ja ei ihan hirveesti innostais mennä tekeen mitään promo hommia, kun en usko että siitä kovin paljon oikeesti tienaa.
Ollaan myös syöty melkeen joka päivä ulkona, mikä sekin on vähän hölmöä, mutta minkäs teet ku joka puolella myydään niiiiiiin hyvää ruokaa.
Kuukauden päästä on muutto uuteen kämppään tyttöjen kanssa, kauhee kun aika menee nopeesti! Toisaalta tykkään tästä nykysestä paikasta ihan hirmu paljon, mutta toisaalta, uus paikka on halvempi ja sen voi laittaa kokonaan ihan meidän näköseks. :)
Plus, että asun maailman rasittavimman kadun vieressä! Siinä kadulla kun kävelee niin vois kuvitella olevansa maroccossa tai pakistanissa. Aivan eri maailma. Eli pääsen siitä kadusta eroon!
Muuten on edelleen sydänsuruja tietty. Millon ei nainen niistä kärsisi. Pakko todeta, että mulla ei useinkaan noi mieskuviot tunnu menevän niinkuin kovasti toivois, välillä olis tietty ihan kiva saada sellanen mies, joka ihan aikuisten oikeesti haluis olla mun kanssa.
Välillä iskee hirveä ikävä kotiin, varsinkin krapulapäivinä, mutta sitten tajuaa ettei mulla ole kotia Suomessa, vaan pelkästään täällä. Mikä itseasiassa asettaa mulle hirveesti paineita siitä kuinka kaikki on pakko saada toimimaan täällä, se on pelottavaa.
Välillä kavereita on myös ikävä. On mulla täällä aivan ihania tyyppejä enkä tarkota millään tavalla pahasti niitä kohtaan, kun sanon että kaipaan välillä oman ikästä seuraa. Välillä tulee hirveän vanha olo täällä ja tuntuu, että oon kauhea kalkkis kun en jaksa kreisibailata ja riehua kun duracell pupu. On tullu riehuttua joskus, niin ei enää aina jaksa. Ja usein myös tuntuu, että mut siinä kohtaa ymmärretään vähän väärin ja loukkaan ihmisiä ja suututan ja oon ärsyttävä, enkä haluais että musta ajatellaan niin. Kun on joskus nuorempana katsonut vierestä kuinka ihmiset sekoilee, niin joskus tulee semmosia kausia, kun ei vaan yksinkertasesti pysty ja on pakko mennä kotiin kun ahdistaa. Varsinkin jos on ollut muutenkin huono päivä.
Positiivista on, että mulla on kaverina Barcelonan kaunein tyttö! Siis oikeesti.
Siinä on helvetin hienoa se, että ympärillä pyörii aina paljon miehiä. Huono puoli taas on se, että ne haluaa sen Barcelonan kauneimman tottakai, mä oon siinä vähän sellanen sivuosan esittäjä. No onpahan paljon silmän ruokaa, kuka nyt mitään muuta haluiskaan!
 |
| Tää nainen on oikeesti joku 38 kertaa ruskeempi. |
 |
 |
| Oltiin myös kauniita PinUp-tyttöjä Factoryssa! |
perjantai 17. toukokuuta 2013
While she starts to cry, mascara runnin' down her little Bambi eyes: "Lana, how I hate those guys."
Jos joku mietti syytä taas tälle hiljasuudelle, niin se syy on se, että mulla räjähtää pää.
Mä oon siellä missä mun pitääkin olla, mutta tuli muuton lisäks kaikki muutkin isot muutokset mun elämässä ja vaikka kuinka yritän niin en pysty niitä asioita sivuuttamaan.
Totuus on, että maiseman vaihto tuli parhaaseen mahdolliseen väliin, koska jos oisin nyt Suomessa näiden ajatusteni kanssa, niin oisin luultavasti ihan valmis johonki psykiatriselle osastolle, kuten yhdelle kaverille jo tässä mainitsinkin. Poissa silmistä - poissa mielestä, eikös niin?
Että jos ei joku vielä tiennyt, tajunnut, kuullut villiä huhua, niin tässä vaiheessa erään haloo helsingin biisiä lainaten: kun elämässä kaiken menettää, sillon vapaus on ainut mitä käteen jää.
Ja voin sanoa, ettei tässä vaiheessa kyllä käsiin mitään muuta jäänytkään. Mutta pirun vapaita tässä ainaki nyt ollaan. Oonko ilonen? En nyt välttämättä ihan vielä tässä vaiheessa, mutta kaikki aikanaan.
Onneks tässä on kaupunki täynnä komeita miehiä joita tuijotella. Varsinkin kun noi X-games urheilijat tässä pyörii joka puolella. Ja onneks mulla Kreetta, Barcelonan paras tyttö, en tiiä mitä tekisin ilman sitä.
Mainitsinko että oon tässä ryypänny viime viikon torstaista asti, sunnuntai ainoona välipäivänä? Tosin saatoin kyllä olla sunnuntaina pienessä sievässä lauantain jäljiltä.
Miten sain kaiken kuulostaan noin katkeralta? Ei ollu tarkotus, oikeesti tällä hetkellä ihan jees fiilis. Paha olo iskee vaan öisin ja sillonki luultavasti parin kaljan jäljiltä. Totutellaas nyt sit tähän vapauteen.
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Your body was tan and your hair was long. You shot me a smile and my cares were gone.
Ei tästä mun kirjottelusta nähtävästi tuu mitään.
Liikaa asioita, liikaa sellasta mistä ei voi kirjottaa ja liikaa sellasta mistä voi. Yleisesti siis vaan ihan liikaa kaikkea.
Lähtö on kahen viikon päästä. Itseasiassa tasan kahen viikon päästä oon jo Barcelonassa. Huhhuh.
Mulla on kriisi kämpän saamisen kanssa. Espanjalaiset on niinkin kohteliaita ihmisiä että kun oon kirjottanut noin 70 sähköpostia, olen saanut noin viisi vastausta. niistä viidestä kolme myöntävää ja kun olen vastannut niin sitten yhtäkkiä yhteydenpito onkin loppunut ja en oo enää saanut vastauksia mun kysymyksiin, eli nyt alkaa olla pinna kireellä.
Positiivista on tietty se, että ainakin heinäkuusta asti pitäis olla asunto kahden parhaan tytön kansa <3 p="">Ja parhaalla paikalla hyvään hintaan. Ihan Macban vieressä, mitä muuta tarvii. =) Ja oon myös saanut niin paljon rahaakin säästettyä, ettei tarvi pariin kuukauteen stressata vaikkei työtä heti löytyiskään.
Mulla on enää viikko töitä jäljellä, jotenki pelottavaa. Sit en enää ookaan yrittäjä, hulluu. Tietty ihmisillä taas omat mielipiteensä tästä mun lähtemisestä sun muuta, mutta eipä kiinnosta. Mä tiedän missä olen onnellinen ja se paikka ei todellakaan ole Hämeenlinna.
Välillä taas ollu niin ahdistunu, ettei tiedä miten päin olla. Varsinki viimesin kuukausi. Lauantaina olin yksin kotona ja purkautu kaikki stressi ja ahdistus ja olin tosi pahalla tuulella ja kaikki vitutti ja suretti ja itketti. Onneks joku houkutteli baariin parille ja oli oikeesti tosi hauska ilta! Rikoin uudenvuodenlupauksen olla menemättä Londoniin(joka yllättäen oli aivan paska paikka:D), mutta jos joku tarjoo, niin pitihän se tilaisuus sitten käyttää hyväks. Mutta vaikka Hämeenlinnan yöelämä on aika mitäänsanomatonta, niin seura oli mukavaa ja mulla oli hauska ilta =)
En oikeen saa nyt enempää tekstiä aikaan kun en saa ajatuksia kasaan.
Joku toinen päivä uus yritys.
Liikaa asioita, liikaa sellasta mistä ei voi kirjottaa ja liikaa sellasta mistä voi. Yleisesti siis vaan ihan liikaa kaikkea.
Lähtö on kahen viikon päästä. Itseasiassa tasan kahen viikon päästä oon jo Barcelonassa. Huhhuh.
Mulla on kriisi kämpän saamisen kanssa. Espanjalaiset on niinkin kohteliaita ihmisiä että kun oon kirjottanut noin 70 sähköpostia, olen saanut noin viisi vastausta. niistä viidestä kolme myöntävää ja kun olen vastannut niin sitten yhtäkkiä yhteydenpito onkin loppunut ja en oo enää saanut vastauksia mun kysymyksiin, eli nyt alkaa olla pinna kireellä.
Positiivista on tietty se, että ainakin heinäkuusta asti pitäis olla asunto kahden parhaan tytön kansa <3 p="">Ja parhaalla paikalla hyvään hintaan. Ihan Macban vieressä, mitä muuta tarvii. =) Ja oon myös saanut niin paljon rahaakin säästettyä, ettei tarvi pariin kuukauteen stressata vaikkei työtä heti löytyiskään.
Mulla on enää viikko töitä jäljellä, jotenki pelottavaa. Sit en enää ookaan yrittäjä, hulluu. Tietty ihmisillä taas omat mielipiteensä tästä mun lähtemisestä sun muuta, mutta eipä kiinnosta. Mä tiedän missä olen onnellinen ja se paikka ei todellakaan ole Hämeenlinna.
Välillä taas ollu niin ahdistunu, ettei tiedä miten päin olla. Varsinki viimesin kuukausi. Lauantaina olin yksin kotona ja purkautu kaikki stressi ja ahdistus ja olin tosi pahalla tuulella ja kaikki vitutti ja suretti ja itketti. Onneks joku houkutteli baariin parille ja oli oikeesti tosi hauska ilta! Rikoin uudenvuodenlupauksen olla menemättä Londoniin(joka yllättäen oli aivan paska paikka:D), mutta jos joku tarjoo, niin pitihän se tilaisuus sitten käyttää hyväks. Mutta vaikka Hämeenlinnan yöelämä on aika mitäänsanomatonta, niin seura oli mukavaa ja mulla oli hauska ilta =)
En oikeen saa nyt enempää tekstiä aikaan kun en saa ajatuksia kasaan.
Joku toinen päivä uus yritys.
 |
| Jonnan taulun sain valmiiksi asti. |
 |
| ihanat rakkaat parhaat. |
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
This is my head exploding from the weight of the thoughts inside
Jepjep.
Blogihiljasuus ollu tässä.
Mun pää on samaan aikaan aivan tyhjä ja samaan aikaan kuhisee niin paljon kaikkea, että se on vaan ihan täys sekamelska.
Tässä miettinyt tulevaa ja sitä, että mitä haluan tehdä ja missä haluan olla ja kenen kanssa. Tuntuu taas pahalta olla itsekäs. Mutta nyt on taas aika omien päätösten. Aika sille, että välittämättä kenenkään muun mielipiteistä, teen juuri niin kuin parhaalta tuntuu. Olihan mun uuden vuoden lupauskin, että teen just mitä haluan. Tästä on juteltu nyt niiden kanssa kenen kanssa tarviikin, eikä muiden mielipiteillä mulle sitten olekaan väliä. Oon saanu selitettyä, miksi teen niin kuin teen ja kertonut, etten aio kuunnella muiden vastalauseita. Tää vuosi on alkanut niin huonosti ja sattunut niin kamalia asioita, että mun on pakko tehdä loppuvuodesta parempi. En aio sietää näitä masentavia vastoinkäymisiä enää vaan nauttia elämästä!
Kävin tosiaan vähän reissussa. Sain sinä aikana selvitettyä, että mitä haluan. Joten nyt mulla on taas lentolipPU(1kpl, 1suunta) takataskussa. Ei ollut taas helppo päätös, kun joudun taas luopumaan niin paljosta. Mutta mä tiedän missä mä oon onnellinen ja niin tietää kaikki mulle tärkeät ihmiset. Tällä kertaa kukaan ei oo sanonut, että oon hölmö ja ajattelematon kun lähden. Toisaalta, enpä oo kertonukaan vielä esim mummulle ja vaarille. Kaikki ei ymmärrä ettei onni ole samanlaista kaikille. Mä en halua sopeutua, enkä mä halua tottua. Minkä ihmeen takia pitäiskään? Miksi pitäis tottua elämään tylsää ja masentavaa elämää, kun samaan aikaan voi elää huikeeta ja onnellista elämää? En suosittele sitä kellekään muullekaan.
Mun reissu oli ihana ja mukava, vaikka sää oli ihan perseestä, enkä ehtiny tekemään kaikkia niitä asioita mitä halusin, enkä näkemään kaikkia tärkeitä ihmisiä. Mutta ne ketä ehdin näkemään, vakuutti mut pelkällä läsnäolollaan siitä, että ne on niitä ihmisiä kenen kanssa haluan viettää aikani. On täälläkin tärkeitä ihmisiä, mutta niiden kanssa en voi jakaa sitä tunnetta ja fiilistä minkä Barcelona mussa herättää. Kun astuin santsin juna-aseman ovista ulos satoi kaatamalla vettä ja oli kylmä. Mä seisoin siinä sateessa mun laukkujen kanssa ja näin Kreetan ja mun huulille vaan nousi iso hymy. Tuli sellanen lämmin fiilis, mikä tulee kun pitkän ajan jälkeen on taas kotona. ♥
Blogihiljasuus ollu tässä.
Mun pää on samaan aikaan aivan tyhjä ja samaan aikaan kuhisee niin paljon kaikkea, että se on vaan ihan täys sekamelska.
Tässä miettinyt tulevaa ja sitä, että mitä haluan tehdä ja missä haluan olla ja kenen kanssa. Tuntuu taas pahalta olla itsekäs. Mutta nyt on taas aika omien päätösten. Aika sille, että välittämättä kenenkään muun mielipiteistä, teen juuri niin kuin parhaalta tuntuu. Olihan mun uuden vuoden lupauskin, että teen just mitä haluan. Tästä on juteltu nyt niiden kanssa kenen kanssa tarviikin, eikä muiden mielipiteillä mulle sitten olekaan väliä. Oon saanu selitettyä, miksi teen niin kuin teen ja kertonut, etten aio kuunnella muiden vastalauseita. Tää vuosi on alkanut niin huonosti ja sattunut niin kamalia asioita, että mun on pakko tehdä loppuvuodesta parempi. En aio sietää näitä masentavia vastoinkäymisiä enää vaan nauttia elämästä!
Kävin tosiaan vähän reissussa. Sain sinä aikana selvitettyä, että mitä haluan. Joten nyt mulla on taas lentolipPU(1kpl, 1suunta) takataskussa. Ei ollut taas helppo päätös, kun joudun taas luopumaan niin paljosta. Mutta mä tiedän missä mä oon onnellinen ja niin tietää kaikki mulle tärkeät ihmiset. Tällä kertaa kukaan ei oo sanonut, että oon hölmö ja ajattelematon kun lähden. Toisaalta, enpä oo kertonukaan vielä esim mummulle ja vaarille. Kaikki ei ymmärrä ettei onni ole samanlaista kaikille. Mä en halua sopeutua, enkä mä halua tottua. Minkä ihmeen takia pitäiskään? Miksi pitäis tottua elämään tylsää ja masentavaa elämää, kun samaan aikaan voi elää huikeeta ja onnellista elämää? En suosittele sitä kellekään muullekaan.
Mun reissu oli ihana ja mukava, vaikka sää oli ihan perseestä, enkä ehtiny tekemään kaikkia niitä asioita mitä halusin, enkä näkemään kaikkia tärkeitä ihmisiä. Mutta ne ketä ehdin näkemään, vakuutti mut pelkällä läsnäolollaan siitä, että ne on niitä ihmisiä kenen kanssa haluan viettää aikani. On täälläkin tärkeitä ihmisiä, mutta niiden kanssa en voi jakaa sitä tunnetta ja fiilistä minkä Barcelona mussa herättää. Kun astuin santsin juna-aseman ovista ulos satoi kaatamalla vettä ja oli kylmä. Mä seisoin siinä sateessa mun laukkujen kanssa ja näin Kreetan ja mun huulille vaan nousi iso hymy. Tuli sellanen lämmin fiilis, mikä tulee kun pitkän ajan jälkeen on taas kotona. ♥
 |
| Macban terassilla. |
 |
| mun tytöt ♥ |
 |
| fresc co. omnom |
 |
| palomitas! |
 |
| placa trippy ja ihana Kreetta |
 |
| se ainoa aurinkoinen päivä parhaiden tyyppien seurassa. |
 |
| Café ! |
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
is there something you don't know about me?
Jooh, kerroin tossa jo aikasemmin asioita itestäni, mutta koska Laura haasto niin tehdään nyt sitten. Katotaan keksinkö uutta kerrottavaa enää.
"Haasteen tarkoitus on löytää uusi blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa. 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista."
1. Kerro 11 asiaa itsestäsi
1. Mulla on paha tapa vetää puoleeni ihmisiä joilla on käsittämättömän vaikea menneisyys tai jotain todella suuria ongelmia. Kai mä jotenkin haluisin pelastaa kaikki.
2. Mun herätyskello soi aina 45 min ennen kun mun pitäis herätä, koska en voi nousta sängystä heti kun kello soi.
3. Mulla on järkyttävä fiksaatio leopardikuvioon, niin paha että muhun on myös tatuoitu sitä.
5. Mä oon allerginen pölylle ja meillä on niin huono imuri, että se levittää kaiken pölyn ilmaan ja saan aina hirveen allergisen reaktion ku yritän imuroida ja oon sen jälkeen aina pari viikkoa räkätaudissa. En siis voi imuroida. Aika paha oravanpyörä.
6. Ihan vaan ettei väärinkäsityksiä synny, niin käytän pelkästään SUPER-push-up rintsikoita. Ei siellä oikeasti mitään ole. Kukaan maksaa mulle leikkauksen? Saa nykyään kuulemma myös osamaksulla.
7. Rakastan lukea kirjoja.
8. Mulla on todella paha tapa ajatella kaikki liian pitkälle ja yleensä päätyä mielessäni aina kaikista pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen, kuten maaimanloppuun tai zombien hyökkäykseen. Tästä mun lähimmät ystävät mulle aina valittaa.
9. Mun ratkaisu ongelmiin on aina lähteä karkuun ja tän oon luultavasti oppinu äidiltäni ja äiti myöntää sen myös. Mä tarviin aina uuden alun.
10. Rakastan suomalaista melankoliaa. Sen takia nautin suuresti suomalaisista elokuvista ja suomalaisesta musiikista. Melankoliassa on jotain äärettömän romanttista. Elämän aidot vastoinkäymiset ja pienten hyvien asioiden korostuminen kaiken surkeuden keskeltä. Kuinka elämän pitää olla täydellistä mutta hyvin epätäydellisellä tavalla.
11. Inhoan colaa. Kaikissa muodoissa ja kaikissa yhteyksissä. Ei pelkkä coca cola vaan myös pepsi, dr. pepper ja kaikki ssaman väriset ja tapaset juomat. Jopa äärettömän pienissä määrissä.
2. Haastajan 11 kysymystä
1. Kerro kaksi hyvää ja huonoa puolta ulkonäössäsi.
+ Mun oikean hiustenväri ei oo tylsä, vaan erikoinen, oon oppinu arvostaan sitä vasta näin vanhempana.
+ Mulla on kivan muotoset kulmakarvat :D
- Oon albiino, vihaan olla albiino.
- Mulla on aaaaaivan liian leveä lantio.
voisinko listata näitä huonoja puolia enemmänkin??
2. Ensimmäinen asia mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa.
- Yleinen olemus, kai siihen kuuluu tyyli, pituus, ryhti ja eleet ja ilmeet, hymy on aika tärkee ja semmonen pilke silmäkulmassa. Ja ku oon tällänen kirahvi niin en vilkasekaan toista kertaa mua lyhyempiä miehiä. Tunnen itteni amazoniksi jo muutenki.
3. Lempikengät?
converset. Ne sopii kaikkien vaatteiden kanssa, voisin mennä niissä naimisiinkin. Ei lisättävää.
4. Kerro teini-ikäsi haasteista!
No me muuteltiin tosi paljon ja olin tosi yksinäinen ja ujo ja tutustuin aina vääränlaisiin tyyppeihin ja olin huono puolustamaan itteeni ja mua oli helppo kiusata ja käyttää hyväksi.
5. Palaisitko ajassa taaksepäin jos voisit?
En enää tiedä, ehkä voisin mennä kokemaan joitain hetkiä uudestaan. En varmaan enää muuttais mitään, mutta jos tätä ois kysytty puoli vuotta sitten, oisin ehkä vastannu eri tavalla.
6. Osallistuisitko Big Brotheriin?
Olis kiva kokea se ilman julkisuutta :D En välttämättä haluais nolata itteeni koko Suomen edessä, mut ois kiva tietää miten oma pää kestäis sitä.
7. Juhlitko usein?
No rehellisesti sanottuna kyllä. Mutta ei niin paljon, että olis morkkikset siitä.
8. Jos saisit muuttaa itsessäsi jotain, mitä muuttaisit?
suoristaisin hampaat, kapeampi lantio ois kiva, luopuisin myös enemmän kun mielelläni niistä super push upeista. Haluisin ruskettua. ja pari kilookin voisin vähentää sieltä sun täältä.
9. Haluaisitko enemmän ystäviä?
Jos ne ois yhtä laadukkaita kun ne mitä mulla jo on, niin mikä ettei. Enemmän ehkä toivoisin, että ne nykyiset olis kaikki tässä ihan lähellä.
10. Unelma-ammattisi?
Valokuvaaja se on kai aina ollut. Mutta on mulla sellasia sivuhaaveitakin :D
11. Jos saisit matkustaa minne vain ulkomaille, minne lähtisit?
Oon aina halunnu Afrikkaan. Ja Jamaica kiinnostaa hirveesti, en tiiä miks.
3. 11 kysymystä minulta haastetuille
1. Mikä sinua inspiroi?
2. Millainen olisi täydellinen päivä?
3. Mikä tekee susta just sut? Mikä määrittelee sun identiteetin?
4. Mitä haluaisit elämääsi enemmän?
5. Jos olisit kuolemaan tuomittu, millainen olis sun viimeinen ateria?
6. Jos elämästäsi kirjoitettaisiin kirja, mikä olisi sen hieman tragikomedinen nimi?
7. Jos tietäisit että sulla on vaan viikko elinaikaa, mitä tekisit viimesinä hetkinäsi?
8. Mikä piirre ihmisessä on sellanen joka saa sut välittömästi perääntymään heti ensitapaamisella?
9. Mikä hölmöin tapa mitä myönnät tekeväsi?
10. Mitä et missään nimessä ikinä pukisi päällesi?
11. laske kymmeneen
1...
2...
3...
4...
5...
6...
7...
8...
9...
10...
Mikä on ensimmäinen sama mikä tulee mieleen nyt?
4. Kenet haastan?
Haastan:
eeeeeeääääääääääääähhhhhhhhhhhhhh. en mä tunne ketään bloggaajia! enkä lue kovin montaa blogiakaan ja laura haasto jenninki jo. no en nimeä ku vaan kaks :D
Mut kaikki muut voi kyllä kans tehä jotka tän näkee! Eli jos luit tän niin sut on haastettu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)